Unelmat ja rutiinit ovat Arjen kielikylvyn kielihaasteiden ytimessä, ja siitä syystä pohdin näitä teemoja hiukan pidemmälle täällä blogin puolellakin. Unelmat ja rutiinit-postaussarja käsittelee unelmien ja rutiinien välistä suhdetta. Sarjan ensimmäisessä osassa aiheena olivat unelmoinnin hyödyt ja sudenkuopat. Tässä toisessa osassa tutkitaan tarkemmin, mitä vapailla unelmilla ja tylsillä (?) rutiineilla on tekemistä toistensa kanssa.

Oletko rutiineihin taipuvainen vai koetko ne rajoittavina? Rutiinit luovat arkeen turvaa, mutta ne voi nähdä myös vapaata ja spontaania, nautinnollista elämää uhkaavana vastavoimana. Rutiineissa – jotka tämän blogisarjan maailmassa käsitän säännöllisenä tekemisenä; pieninä ja suurina tekoina, joita toistamme arjessamme tietoisesti tai tiedostamatta – piilee kuitenkin suuri voima, jota nautinnonhakuisimmankaan unelmoijan ei kannata sivuuttaa. Sillä nimittäin on väliä, mitä teemme toistuvasti. Kasautuessaan pienet teot voivat saada aikaan vaikka mitä (vahva lukusuositus James Clearin kirjalle Pura rutiinit atomeiksi, se on täynnä inspiroivia esimerkkejä rutiinien voimasta).

Entä jos rutiinit eivät voisi vähempää kiinnostaa?

Vaikka omiin rutiineihin ei olisi vielä kiinnittänyt huomiota (tai ei haluaisikaan kiinnittää huomiota), jonkinlaisia rutiineja arkeen kuuluu todennäköisesti joka tapauksessa. Rutiinit voivat olla myös huonoja rutiineja, arkisia tapoja, jotka vievät meitä aina vain kauemmas elämästä, jota haluaisimme elää. Tässä muutama esimerkki: 

• kauppaan meneminen ilman kauppalistaa – tarvittavia asioita unohtuu ja sitä ostaa turhaan toisenkin viinirypälerasian
• somen päämäärätön selailu – somen äärellä hupenee huomaamatta 40 minuuttia, vähän niin kuin vahingossa. 
• pikkuhankinnat, joita ei oikeasti tarvitse – rahaa hupenee kerta toisensa jälkeen hankintoihin, joita ei oikeasti tarvitse, mutta jotka sattuvat pistämään silmään ja sopimaan juuri sillä hetkellä vallitsevaan mielentilaan
• nukkumaanmenon venyttäminen – joka viikonloppu aikaa tuhraantuu siihen, että valitsee, mitä Netflixistä katsoo – ja kun vauhtiin lopulta pääsee, katsoo vielä yhden jakson sen sijaan, että menisi nukkumaan.

Listaa voisi jatkaa vaikka miten pitkään. Meillä jokaisella on elämässämme omat sudenkuoppamme ja huonot tapamme, joiden muuttamisessa rutiinien pohtimisesta voi olla hyötyä.  

Mutta nyt ei puhuta huonoista tavoista, vaan unelmista. Minkälaisten unelmien toteuttamisessa rutiineista on erityisesti hyötyä?

On olemassa iso joukko unelmia, jotka eivät toteudu vahingossa, vaan pitkän prosessin seurauksena. Sellaisia ovat esimerkiksi oman kirjan kirjoittaminen, oman yrityksen starttaaminen ja kasvattaminen, jotakin isompaa hankintaa tai elämystä varten säästäminen, oman fyysisen kunnon lisääminen tai vaikka Arjen kielikylvyn lempiaihe, uuden kielen oppiminen. Mikä tahansa edellä mainitun kaltainen haave vaatii toteutuakseen säännöllistä, systemaattista työtä eikä suinkaan tule yhdellä tekemiskerralla valmiiksi.

Saadakseen tällainen iso haave aluilleen, on aloitettava, se on selvää. Omassa kuplassani tuleekin tuon tuosta vastaan webinaareja, työkirjoja ja verkkokursseja, joilla hehkutetaan aloittamisen tärkeyttä, sen ensimmäisen askeleen ottamista unelman ja omannäköisen elämän toteuttamisessa. Vähemmän törmään puheeseen siitä, mitä ensimmäistä askelta seuraa.

Tässä kohtaa astuvat kuvaan rutiinit.

Ensimmäistä askelta, alun inspiraatiota seuraa pitkäjänteinen, välillä epämiellyttävä ja puuduttavakin työ, joka ei aina tunnu palkitsevalta. Unelman toteuttaminen ei ole koko ajan kivaa. Se ei säkenöi ja kipinöi joka päivä. Se ei edisty lineaarista, tasaista tahtia. Toisaalta pitkäjänteisyyttä vaativien haaveiden toteuttamisessa palkitsevuus rakentuu prosessissa. Ei olisi kovinkaan palkitsevaa, jos käsiin yhtäkkiä tipahtaisi kirja, jonka kannessa olisi tekijän kohdalla oma nimi. Suhde valmiiseen lopputulokseen rakentuu tekemisen kautta – suhde omaan kirjoittamaan kirjaan esimerkiksi punotaan yhdessä kirjan lauseiden kanssa.

Miten rutiineista voisi sitten olla apua?

Unelmaa tukevat ja sen toteutumista edistävät rutiinit muuttavat haaveen konkreettiseksi toiminnaksi ja konkreettisiksi teoiksi. Tällä tavoin rutiinit tuovat unelman (tai häivähdyksen siitä) tähän päivään – ja auttavat elämään elämää nyt kun, ei sitten kun. Jeff Manion tiivistää unelmien ja rutiinien välisen suhteen hyvin kirjassaan Unelmoi suuria – ajatus kerrallaan: “Suurissa unelmissa on voimaa vain kun ne on ankkuroitu jokapäiväiseen kurinalaisuuteen.”

Jotta rutiineista voi hyötyä, seuraavien asioiden on oltava selvillä: 

• Unelma määritelty. suunta kirkkaana mielessä
• Vastaus löydetty kysymykseen: Minkälaisia tekoja tarvitaan, jotta unelma voi toteutua?
• Tekoja aletaan toteuttaa käytännössä, niitä ei vain suunnitella
• Tekoja tehdään säännöllisesti, systemaattisesti, kärsivällisesti pitkällä aikavälillä

Unelmaa edistävän rutiinin ei ole pakko olla tismalleen sama yksittäinen teko joka kerta tai joka päivä. Se voi olla ylipäätään mihin tahansa konkreettiseen asiaan tarttuminen säännöllisesti. Esimerkiksi omaa yritystä starttaavalle tällainen säännöllinen toiminta voi olla yhtenä päivänä nettisivujen tekstien suunnittelemista ja kuvien valitsemista, seuraavana päivänä myyntitekstin hiomista, kolmantena päivänä sparrailuhetkeä kokeneemman yrittäjän kanssa ja neljäntenä päivänä liiketoimintasuunnitelman viimeistelyä tai viestin kirjoittamista sähköpostilistalle. Vaikka nämä ovat kaikki hyvin erilaisia tekoja, niistä jokainen vie kohti suunnitelman toteuttamista, jolloin mihinkä tahansa niistä tarttuminen on se rutiini.

Jokunen vuosi sitten kirjoitin kalenterini alkusivulle kysymyksen, josta tuli tämän blogipostauksen otsikko: mitä voin tehdä asian eteen tänään? Kysymys on äärimmäisen inspiroiva ja se auttaa tarttumaan konkreettisiin tekoihin niin unelmien toteuttamisessa kuin myös ongelmien ratkaisuissa. Kaikkea ei voi eikä ehdi tehdä tänään, eikä tarvitsekaan – kaikkeen ei voi vaikuttaa, mutta jotain voi tehdä, jotain ehtii tehdä. Mitä se jokin voisi olla? Mikä se voisi olla juuri tänään?

Henkilökohtainen esimerkki

Oma haaveeni on ollut aina oman kirjan kirjoittaminen. Luova kirjoittaminen on kuitenkin kohdaltani jäänyt viimeisen vuoden aikana aika lailla Arjen kielikylvyn sekä kodin ja työn pyörittämisen jalkoihin. Olen toki kirjoittanut kaikenlaista – tekstejä someen, tänne blogiin ja säännöllisesti viikkokirjettä, mutta mikään näistä ei ole sellaista luovaa, fiktiivistä, pitkäjänteistä kirjoittamista, mitä kokonaisen kirjan kirjoittaminen vaatii. Olenkin joutunut viime aikoina toteamaan, että mikään asia tämänhetkisessä arjessani ei tue tuon haaveen toteutumista. Fiilistelen haaveellani sen sijaan, että edistäisin sitä mitenkään. 

Mitä voisin tehdä? Minkälaisilla rutiineilla voisin tarttua uudelleen haaveeseeni – pöytälaatikossa lojuvaan käsikirjoitukseeni? Minkälaisia rutiineja kirjoittajalla voisi olla? Kysyin asiaa tekoälyltä ja sain seuraavanlaisen vastauksen:

1. Päivittäinen kirjoittamisaika: Varaa tietty aika päivästä kirjoittamiselle, esimerkiksi aamuisin tai iltaisin. 
2. Kirjoituspaikka: Luo itsellesi mukava ja inspiroiva kirjoituspaikka. 
3. Kirjoitustavoitteet: Aseta itsellesi päivittäiset tai viikoittaiset tavoitteet,tämä auttaa pitämään motivaation korkealla ja projektit liikkeessä.
4. Lukeminen: Lue säännöllisesti muiden kirjoittamia tekstejä. 
5. Muistiinpanot ja ideat: Pidä mukana muistikirjaa tai käytä digitaalista sovellusta ideoiden ja inspiraation tallentamiseen. 
6. Kirjoitusharjoitukset: Tee erilaisia kirjoitusharjoituksia, kuten vapaa kirjoittaminen, sanavinkit tai lyhyiden tarinoiden kirjoittaminen. 
7. Itsereflektointi: Kirjoita säännöllisesti omista ajatuksistasi ja tuntemuksistasi kirjoittamiseen liittyen. 
8. Palautteen saaminen: Jaa tekstejäsi muiden kanssa ja pyydä palautetta. 
9. Säännöllinen taukojen pitäminen: Pidä taukoja kirjoittamisen aikana.
10. Kirjoittajayhteisö: Liity kirjoittajayhteisöihin, osallistu kirjoitusryhmiin tai keskustele muiden kirjoittajien kanssa. 
11. Itsekuri ja säännöllisyys: Pidä kiinni kirjoitusaikataulustasi ja kirjoitustavoitteistasi, vaikka välillä tuntuisikin vaikealta. 
12. Julkaisusuunnitelma: Jos tavoitteena on julkaista kirjoituksia, suunnittele julkaisuaikataulu ja pidä siitä kiinni. 

Siinä minulle pohdittavaa. Ja tässä sinulle – lopetan blogitekstin muutamaan kysymykseen, joihin vastaamalla pääset oman unelmasi kanssa eteenpäin:

• Mikä sinun haaveesi on? 
• Mitä voisit tehdä sen toteutumisen eteen tänään? Listaa niin monta konkreettista tekoa kuin tulee mieleen. Tee niistä jokin.
• Jotta tämän päivän konkreettinen teko ei jää vain yksittäiseksi välähdykseksi, miten saisit tehtyä siitä rutiinin?