Postaussarja alkaa!

Äkkiseltään ajateltuna unelmat ja rutiinit ovat niin kaukana toisistaan kuin olla ja voi. Hiukan kärjistetysti esitettynä: yhtäällä unelmat, hykerryttävän ihanina, rajattomina ja onnellisuutta lisäävinä ja toisaalla tylsät, suorituksenomaiset ja arkiset rutiinit. Rutiinien voisi kuitenkin ajatella olevan tie unelmien toteuttamiseen, sillä se, mitä teemme säännöllisesti ja toistuvasti, vie meitä kohti tiettyjä mahdollisuuksia ja ovia, jotka muuten olisivat ulottumattomissamme.

Aion pöyhiä unelmia, rutiineja ja niiden suhdetta seuraavissa blogipostauksissani, jotka yhdessä tämän postauksen kanssa muodostavat Unelmat ja rutiinit-sarjan. Unelmat ja rutiinit ovat lähellä sydäntäni – osittain siksi, että ne vain ovat sitä kiinnostavuutensa vuoksi, ja osittain siksi, että täytän tänä vuonna 40 vuotta, mikä virstanpylväänä saa pohtimaan kaikenlaista. Olen viime aikoina ajatellut paljonkin unelmia, niiden toteuttamista ja omaa arkeani ja sen rutiineja ja nämä ajatukset vaativat väylää, jota kautta purkautua. Unelmat (Dreams into Goals-kirjoitushaaste) sekä kielen oppimista tukevat rutiinit (31 Moments of English-haaste) ovat myös Arjen kielikylvyn (joka on itsessään yksi oma toteutunut unelmani!) keskiössä, joten nämä pohdinnat limittyvät myös niiden maailmaan.

Tämän Unelmat ja rutiinit-sarjan ensimmäisen osan nimi on Unelmoinnin vaarat.

Aloitetaan kuitenkin siitä, miksi unelmointi ja haaveilu on tärkeää (vaaranpaikoista huolimatta), miksi se ylipäätään kannattaa, ja mitä se parhaimmillaan voi tarjota. Tässä oma subjektiivinen näkemykseni asiaan; unelmointi tarjoaa:

• toivoa ja näkymän tulevaisuuteen

• jotain, jota odottaa ja jota kohti kulkea
• motivaatiota ja inspiraation lähteen, jonka avulla jaksaa
• mielenvirkistystä
• merkityksen kokemuksen

Lisäksi unelmoinnin avulla voi tulla tietoiseksi omista arvoista ja siitä, mikä on oman elämän asioiden tärkeysjärjestys – erittäin arvokas tieto tasapainoisen arjen ja merkityksellisen elämän rakentamiseen.

Lueskelin omien ajatusteni tueksi muutamia eri lähteitä, ja niissä oltiin samoilla jäljillä:

• Nyyti ry:n nettisivuilla unelmat määritellään seuraavasti: Unelmointi on kykyä kuvitella, millaista elämä on parhaimmillaan. Unelmat auttavat selviämään arjessa paremmin, vaikkeivät ne toteutuisikaan. 
• Mieli ry:n sivuilta löytyi juttu, jossa todettiin toiveiden ja unelmien pohtimisen tekevän mielelle hyvää
• Mielitekomedian jutusta päällimmäisenä jäi mieleen se, että unelmointia voi pitää elintärkeänä taitona, että sen pitäisi olla ehkä jopa kansalaistaito – se luo uskoa ja toivoa tulevaisuuteen ja tuo arkeen elinvoimaa. Elinvoima-sanasta pidän tässä yhteydessä (ja kaikissa yhteyksissä) kovasti. Siitä pitää pitää huolta läpi elämän, sitä pitää vaalia. Unelmointia ei tavallaan saisi lopettaa koskaan. Eri elämänvaiheissa voi luonnollisesti unelmoida eri asioista. Vanhoista unelmista voi päästää irti, tehdä uusille tilaa.

Sitten katse niihin vaaranpaikkoihin.

1.Lopputulos edellä 

Jos unelmoi lopputulos edellä, on suurena vaarana menettää tämä päivä, sen ihanuus ja ainutkertaisuus. Ei ole hyväksi jumittaa odottamaan sitä sitten kun-hetkeä. Sitten kun saan tämän, tämän ja tuon, kaikki on hyvin. Elämäntaparemontissa tämä konkretisoituu omasta mielestäni hyvin; sitä unohtuu helposti tuijottamaan vaa’an lukemaa ja odottamaan sitä päivää, jolloin se näyttää tavoitelukemaa, että on vaarassa unohtaa todella arvostaa sitä energisempää ja raikkaampaa olo, mikä elintapojen kohentamisella monesti on seurauksena. Jo siinä vallitsevassa hetkessä. Olisi hedelmällisempää heittäytyä kokemaan se hyvä fiilis ja lisäämään sitä kuin kuikuilla prosessin päätepysäkkiä.

2.Ennakko-odotukset

Unelman lopputulosta kohtaan kasaa helposti ennakko-odotuksia. Muistan kerran istuneeni kesällä, mökillä järven rannalla. Tilanteessa oli elementit syvän ilon ja tyytyväisyyden, rauhan ja levon kokemiseen (ja nämä asiat olin etukäteen kuvitellut rannalla saavuttavani), mutta tuolla hetkellä minua vain otti päähän ja olo oli läpättävän levoton. Muistan miettineeni, että olisin voinut matkustaa pitkänkin matkan päähän, ja pilata matkan sitten niillä etukäteen asetetuilla odotuksilla sille, miltä sen pitäisi tuntua. Lopputuloksen voi kuvitella joksikin maagisen hohtavaksi, ja lopulta se saattaa olla arkinen, paljon odotettua tavallisempi. Kun pitelee omaa kirjoittamaansa kirjaa käsissään, kun sen saa painosta, tuntuukin tyhjältä. Kun tavoitepaino on saavutettu, ympärillä onkin vaikkapa sama, stressiä aiheuttava ilmapiiri töissä. New York onkin vain inhimillinen kaupunki, jossa omasta käsilaukusta pitää pitää jatkuvasti huolta. Hääpäivä kuluu aivan yhtä nopeasti kuin kaikki muutkin päivät. Säästötavoite on saavutettu, mutta elämästä onkin hurahtanut ohi 10 vuotta. 

3.Onnistuminen ja epäonnistuminen 

Lopputulokseen keskittyminen on mustavalkoista. Siihen keskittyessään altistaa itsensä tilanteeseen, jossa joko onnistuu tai epäonnistuu Kuuntelin juuri jakson Väkevä elämä-podcastia, jossa Joni Jaakkola ja Markus Ikonen totesivat, että epäonnistumisessa ja onnistumisessa on eri tasoja. On mahdollista onnistua jonkin verran tai epäonnistua joissakin asioissa ja silti onnistua toisissa. Samaan tapaan unelma voi toteutua osittain, jossain määrin. Sen tavoitteleminen voi tuoda elämään yllättäviäkin hyviä asioita, jotka eivät kuitenkaan välttämättä ole niitä, joita lähdimme alunperin tavoittelemaan. Se ei välttämättä tuo kaikkea sitä, mitä olimme lähteneet hakemaan, mutta silti jotain. Pystymme arvostamaan sitä jotain, mikäli mieli on avoin eikä tiettyyn päätepysäkkiin lukkiutunut.

4.Itsekeskeisyys

Tietyllä tapaa toteutettuna unelmointi saattaa vaikuttaa itsekeskeiseltä, ehkä jopa itsekkäältä omaan napaan tuijottelulta. Riippuu toki unelmasta ja siitä, mihin se unelma johtaa. Jos haave on rescue-koiran ottaminen, itselle sopivan tavan löytäminen vapaaehtoistyön tekemiseen tai vaikkapa minimalistisen, kestävän elämäntyylin omaksuminen, niistä yksikään tuskin johtaa ympäröivän yhteisön kannalta huonoihin asioihin. Toisaalta jos haaveena on käydä säännöllisesti hieronnoissa (näennäisen itsekeskeinen haave), tulee samalla työllistäneeksi hierojaa (ja tukeneeksi hänen yritysunelmaansa) ja ehkä haaveen toteuttaminen heijastuu kotona esimerkiksi vähemmän kireänä vanhemmuutena ja lisääntyneinä voimavaroina. 

5.Tasapaino ja sen puute

Mikäli unelmaa alkaa jahdata pakkomielteisesti, siten, että se vie aikaa, rahaa ja tilaa muilta elämän osa-alueilta, arki naksahtaa radoiltaan. Se ei ole silloin tasapainossa. Joskus suuriakin satsauksia ja ponnistuksia tarvitaan, mutta toisinaan on osattava ja uskallettava kysyä itseltä, onko se lopulta kaiken sen arvoista.

6. Väärä unelma 

Joskus voi käydä niin, että unelmoimme jostain asiasta vain huomataksemme, ettei se sittenkään ollut meitä varten. Ehkä unelma kumpusi jonkinlaisesta ulkopuolelta tulevasta paineesta – koska kaikki muutkin, koska niin kuuluu tässä iässä toimia. Tai ehkä luulimme unelman avulla saavuttavamme jotain, jota luulimme kaipaavamme. Itse esimerkiksi haaveilin pitkään ulkomailla asumisesta, ja kun haave sitten toteutui, yllätyin siitä, miten juurtunut olin Suomeen kaikesta kaukokaipuusta huolimatta ollutkin. En lopulta sopeutunut täysin erilaiseen yhteiskuntaan ja elämänrytmiin. Kuvittelin myös pitkään rakentavani elämäni kaupunkiin, mutta olen sittemmin todennut senkin ympäristön itselleni sopimattomaksi. Olen palannut maaseudulle, jolta alun perin maailmalle haikailin, todetakseni, että täällä on hyvä olla.

Kaikkien näiden sudenkuoppien välttäminen vaatii unelmoinnin asettamista sille soveltuvaan rooliin – osoittamaan meille suuntaa, rikastuttamaan elämää, kuitenkin siten, että arjen tasapaino ja mielekkyys ei pyrkimyksistä kärsi. Tarvitaan rehellisyyttä ja tietynlaista itsekriittisyyttä sekä tasapainon hakemista tämän päivän ja hetken kiitollisuuden ja eteenpäin pyrkimisen välille. Tuon tasapainon löytäminen on ehkäpä yksi tärkeimmistä asioista hyvän elämän rakentamisen kannalta.

Seuraavassa postauksessa siirrytään sanoista tekoihin – pohtimaan sitä, mitä unelman toteuttaminen tarkoittaa.