“Great things never come from comfort zones” “Life begins at the end of your comfort zone” “A comfort zone is a beautiful place – but nothing ever grows there.” Siinä muutama sitaatti, jotka löytyivät nopealla haulla yksinkertaisilla hakusanoilla comfort zone quote. Millaisia ajatuksia sitaatit herättävät?

Omassa mielessäni mukavuusalueet ja epämukavuusalueet pyörivät juuri nyt paljon – ehkä siitä syystä, että tällä Suomen kolkalla on syysloma ja syksy pimeyksineen ja kylmyyksineen kutsuu tekemään olon mukavaksi – sohva, torkkupeitto, iso muki teetä, kirja, koko tämä perinteinen syksyn kuvasto. Ai niin, villasukat myös. Samanaikaisesti pohdin oppimista, kehittymistä, rutiineja, yrittäjyyttä ja työtä, kaikkea sellaista, jossa edetäkseen oman mukavuusalueen rajoja on venytettävä ja sieltä on astuttava ulos kerta toisensa jälkeen, tehtävä itselleen uusia juttuja ja uudet jutut saavat olon usein alkuun epävarmaksi.  

Tuo epävarmuus uuden edessä on se, jonka itse käsitän epämukavuusalueena.

Vaikka omat ajatukseni risteilevät erilaisten epämukavuusalueiden välillä, keskityn tällä kertaa, tässä kirjoituksessa siihen, miltä mukavuusalueella oleminen ja siltä poistuminen näyttävät vieraiden kielten oppimisessa.

Kielten oppiminen ja epämukavuusalue

Itselleen vieraalla kielellä toimimiseen liittyy useita asioita, jotka voivat saada olon epävarmaksi ja epämukavaksi. Mieleen tulevat ainakin seuraavat:

• On hyväksyttävä se, että tekee virheitä.
• On hyväksyttävä se, että on paljon sanoja ja ilmaisuja, joiden merkitystä ei tiedä.
• On hyväksyttävä se, ettei välttämättä saa annettua itsestään juuri sellaista kuvaa, jonka haluaisi antaa, ja jonka omalla äidinkielellään osaisi antaa. Voisiko ehkä jopa sanoa, ettei välttämättä pysty olemaan aivan täysin oma itsensä?
• Jos kieltä puhuu matkalla,työmatkalla tai peräti asuu vieraassa maassa, on hyväksyttävä se epävarmuus, joka tulee siitä, ettei täysin tiedä, miten eri tilanteissa olisi käyttäydyttävä ja miten ne pitäisi hoitaa. 

Vieraalla kielellä puhuminen

Otetaan vielä vieraalla kielellä puhuminen erityistarkasteluun, sillä se on osa-alue, jolla epämukavuus tulee räikeämmin esiin, ja joka on samalla selkeä vedenjakaja erityyppisten ihmisten välillä. 

Puhuminen on nopeaa – on sekä kuunneltava, että muodostettava oma vastaus, ei ole aikaa miettiä ilmaisuja saati hioa niitä (toisin kuin esimerkiksi kirjoittaessa) eikä sanakirjaa (digiversiota tai fyysistä sellaista) välttämättä kehtaa tai voi selata koko ajan. Osaa ihmisistä tämä ei haittaa – heille muihin tutustuminen, suunsa avaaminen tilanteessa kuin tilanteessa ja kaikenlainen verkostoituminen on mielekästä, helppoa, positiivista ja luontevaa. 

Toiset tarvitsevat kaikkeen tuohon – toisiin tutustumiseen, verkostoitumiseen ja esimerkiksi oman roolinsa ottamiseen ryhmässä – enemmän aikaa ja kaikki tapahtuu ehkä pienen jännittämisen kautta. Vieras kieli saattaa nostaa kynnystä entisestään. 

Saadakseen tilaisuuksia puhua kieltä, on kuitenkin mentävä erilaisiin tilanteisiin ja tutustuttava uusiin ihmisiin.  

Miten kyseiset ongelmat voisi ratkaista? Tässä muutama idea: 

• Virheet on yksinkertaisesti hyväksyttävä osaksi prosessia. Mikäli omia virheitä ei siedä, oppimisen ja edistymisen tielle kolahtaa suuri ja painava lukko, joka ainakin hidastaa etenemistä. Eniten harjoitusta saa, kun antaa vain palaa (sen sijaan, että keskittyy hiomaan täydellistä lausetta). Virheitä voi oppia sietämään omaksumalla kasvun asenteen – fail forward. Tällaisessa ajatusmaailmassa virheet mahdollistavat palautteen saamisen, palautteesta harjaantuu, taso nousee.
• Toinen lohduttava ajatus – erityisesti puhetilanteisiin – voi olla se, että hapuilemmehan me äidinkielellämmekin. Esimerkiksi selittäessämme innoissamme jotain sanat saattavat mennä sekaisin, tulla ulos aivan miten sattuu.
• Mitä tulee puuttuviin sanoihin, meiltä joskus unohtuu, ettemme tiedä oman äidinkielenkään kaikkia ilmaisuja – kaikkia eri alojen teknisiä termejä, joita emme arjessa tarvitse. Ratkaisu sekä äidinkielellä että vieraalla kielellä on selittää itselle puuttuva sana jollakin toisella tavalla, kiertoilmaisuilla. Tämä tekniikka onkin tärkeä työkalu kielenoppijan työkalupakkiin.
• Mikäli puhuminen jännittää tai siihen ei tarjoudu usein tilaisuuksia, mutta vieras kieli kutkuttelee, kielestä pystyy onneksi nauttimaan myös monilla muilla tavoilla. Voi lukea, voi kuunnella, voi kirjoittaa. 

Mikäli kieltä kuitenkin tarvitsee, esimerkiksi työssä, mutta puhuminen jännittää, voi sitä harjoitella turvallisessa ympäristössä (esim. Talk to me-tuokio tarjoaa tälläiset puitteet).

Siinä muutama ajatus, nyt palaan teekupposen pariin!