On vuoden ensimmäinen päivä. Kiersin aamulla koko talon läpi ja keräsin pois kaikki jouluun liittyvät asiat miinus muutaman jouluvalon, jotka tästä hetkestä eteenpäin toimittavat kausivalon virkaa sekä jouluiset verhot ikkunoista. Tontut, kimaltelevat joulupallot, kuusenkoristeet ja piparkakku-ukot – ne saivat kaikki kyytiä. Olen Jouluihminen isolla J:llä, mutta kun vuoden ensimmäinen päivä sarastaa ja saan ensimmäistä kertaa kirjoittaa ylös uuden vuosiluvun, jokin sisälläni hykertelee. Uusi vuosi, uusi alku, valtava energia – let’s go! 

Vuoden ensimmäinen päivä on täydellinen hetki jatkaa Unelmat ja rutiinit postaussarjaa, jonka kaksi ensimmäistä osaa löydät täältä (Osa 1 – Unelmoinnin vaarat) ja täältä (Osa 2 – Mitä voin tehdä asian eteen tänään?). Uudenvuoden tuoman energian voi nimittäin mitä loistavammin suunnata omien haaveiden kirkastamiseen ja niiden nostamiseen asialistalle (mikäli haluaisit kokeilla juurikin tätä, mutta in English, kurkkaa täältä, voisiko Dreams into Goals-kirjoitushaaste olla sinun juttusi). 

Uusi vuosi, vuodenvaihde, vuodenkierto, ajan kuluminen, ajankäyttö, ajanhallinta, aikapula, ruuhkavuodet – näistä lähden tässä blogissa liikkeelle ja loppuun kirjoitan auki omat vuoden 2025 tavoitteeni. Sekä henkilökohtaiset että Arjen kielikylpyä koskevat. 

Paras aika toteuttaa unelma

Paras aika toteuttaa unelma – tai aloittaa sen toteuttaminen – on tietenkin vuosi sitten, puoli vuotta sitten, kolme vuotta sitten tai yleensäkin niin monta vuotta sitten kun unelman on tunnistanut. Toiseksi paras aika on tänään. Tai ehkäpä toiseksi paras aika on juuri nyt välittömästi. (Minkä pienen asian voisit itse juuri nyt tehdä edistääksesi suurinta haavettasi?)

Tammikuun ensimmäisessä päivässä, jokaisen kuukauden ensimmäisessä päivässä, jokaisen viikon maanantaissa on kaikissa omanlaistaan toivoa ja energiaa. Sen ei kuitenkaan saa antaa peittää alleen tämän hetken voimaa. Aidon toiminnan, konkreettisten tekojen voimaa. 

Aika kuluu, maanantait vaihtuvat tiistaiksi ja lehdet tippuvat puista aina uudelleen siitä huolimatta toimimmeko unelmiemme eteen tai emme. Monenko hetken annamme lipua sormiemme välistä?

Ajankäyttö 

Helposti saattaa tuntua siltä, että jokin suurempi haave – vaikkapa kirjoitushaave tai paremman fyysisen kunnon tavoittelu – tarvitsee päivästä suuren lohkon edistyäkseen. Ja jos sellaista on vaikea omaan arkeensa kaivertaa, koko homma jää, ei kannata edes aloittaa. Puhelimen selailulle löytyy taatusti 15 minuuttia ehkä kaksikymmentäkin, mutta sen saman ajan suuntaamisessa jonkin henkilökohtaisen projektin edistämiseen on jotain vallankumouksellista. Siltä se ainakin itsestä toisinaan tuntuu ja uskon, että moni samaistuu. 

Tosi asiassa on parempi edetä pienen pieni miniaskel kuin olla tekemättä yhtään mitään. On parempi kirjoittaa kolme riviä kuin olla kirjoittamatta. On parempi tehdä vartin lihaskuntojumppa kuin istuskella vain. Parempi laittaa kymppi matkakassaan kuin olla laittamatta.

Ruuhkavuosiarjessa realiteetit ja reunaehdot toiminnalle saattavat tulla vastaan melko nopeastikin. Luppoaikaa ei ole tai sitä on hyvin vähän. Miten sen ajan käyttää? Kun tietää, mitkä ne omat haaveet ovat, kun ne ovat kirkkaana mielessä, voi tarttua niihin heti otollisen hetken avautuessa. Otollisia hetkiä voi metsästää ja niitä voi erilaisin luovin ratkaisuin järjestää.

Henkilökohtainen esimerkki

Blogin jälkimmäinen osa toimii vuoden 2025 alun selontekona itselleni, siitä, missä olen ja mihin olen menossa – ja eräänlaisena vertaistukena muille. Mitä asioita aiot itse edistää tänä vuonna – ja miten järjestät niille aikaa?

Omat merkitykselliset asiani ovat lukeminen, kirjoittaminen ja liikkuminen. Jälkimmäistä tosin pidän ennen muuta kaiken mahdollistajana. Neljänkympin rajapyykin ylitettyä omaan mieleen on luikerrellut sana “toimintakyky” ja olen tullut tietoiseksi siitä, että sitä on vaalittava. Siksi pieni jumppa ei ole pelkästään omaa aikaa, vaan samalla jotain, joka mahdollistaa kaiken muun. Sen, että olen esimerkiksi jaksava äiti ja kumppani, ja että tartun työhön kirkkain mielin. Seuraavaksi jaan esimerkkejä siitä, miten saan ympättyä nämä asiat arkeeni: 

• Arvostan kaikkea liikkumista ja liikettä. Kerrytän askeleita arjen puuhissa. Työni on fyysistä. Näen talvisen lumenluonnin tilaisuutena liikkua. Taaperon tutkaillessa kiviä, voi samalla itse vaikka hiukan venytellä, 6-vuotias heittäytyy mielellään jumppaan mukaan. 
• Toivoin 40-vuotislahjaksi kuntopyörää ja se on ollut paras hankinta ikinä. Voin olla mukana perheen illoissa ja silti polkea sitä vartin tai kaksikymmentä minuuttia. Tarvittaessa keskeyttää, käydä auttamassa jotakuta lapsista asiassa X tai Y ja hypätä sitten takaisin satulaan, jatkaa siitä, mihin jäin. Ja jos aikaikkuna onkin 15-20 minuuttia suurempi, polkea menemään vain.
• Lukeminen sijoittuu itselläni aamuun ja iltaan. Luen aamupalalla, luen lasten kanssa illalla (pötköttelemme olohuoneen sohvalla yhdessä, kukin omaa kirjaansa lukien) ja vielä hetken ennen nukahtamista. Toisinaan avautuu tilaisuuksia lukea enemmän (mies vaikkapa katsoo jotain itseään kiinnostavaa elokuvaa, itse suuntaan tuon ajan kirjaani) ja silloin olkoot sitten niin. 
• Kirjoittaminen – sen suhteen on ollut pakko laskea rimaa. Usein jään turhaan odottamaan jotain maagista hetkeä, jolloin vireystila on optimaalinen, luovuus pulppuaa, keskeytyksiä ei ole tiedossa – ja tällaista hetkeä ei ruuhkavuosihälinässä usein osu kohdille. Natalie Goldbergin sanat (Avoin mieli, s.52) toimivat tärkeänä inspiraation lähteenä ja muistuttajana:  “Pätevää estettä ei ole. Jos haluaa kirjoittaa, niin kirjoittaa. Jokainen on vastuussa omasta elämästään, eikä elämä jatku ikuisesti. Ei kannata odottaa. Kirjoittamisen aika on nyt, vaikka vain kymmenen minuuttia viikossa”. Niinpä siis – parempi kolme riviä tekstiä kuin ei mitään, kunhan vain kirjoitan. 

Omat tavoitteeni vuodelle 2025 

Henkilökohtaiset tavoitteeni: 

• Aion jatkaa kuntopyörällä polkemistani ja merkitä kilometrit muistiin. Lisäksi pyrin tekemään kolme pientä lihaskuntojumppaa viikossa (minimi 15 minuuttia ja enemmän, jos arki sen sallii).
• Luen edelleen aamuisin ja iltaisin. Pyrin lukemaan joka päivä ja napsimaan aikaa turhilta tv-ohjelmilta ja puhelimelta.
• Kirjoitan edes sen 3 riviä joka päivä. Olen alkanut työstämään 8 novellin kokoelmaa. Runko on mietittynä ja ensimmäistä tarinaa jo vajaat 2500 sanaa kirjoitettuna. Lisäksi kirjoitan tänne blogiin milloin mistäkin. 
• Sekä talouteen liittyvä: merkitsen ylös perheemme menot ja bongailen tarjouksia. Koukuttavaa ja selkiyttävää puuhaa. 

Arjen kielikylvyn tavoitteet: 

• Suurin projekti tulee olemaan kielihaasteperheen kasvattaminen. Tulossa on englantia aktivoivien haasteiden rinnalle italian pariin innostava haaste, jonka työnimi on “Italiaa da capo”, nimi vaihtuu varmasti tuosta toiseksi, sillä kuitenkin aion vetää pilottiryhmän läpi. (Mikäli italia kutkuttelee sinua ja haluat kuulla lisää tulevasta uudesta haasteesta, laita minulle viestiä!)  
• Viikkokirje rullaa ja aloittaa jo monen maanantaipäivät. Sen kirjoittamista aion jatkaa edelleen. 
• Blogin kirjoittamisen laitan myös Arjen kielikylvyn tavoitteiden joukkoon. Nämä kirjoitukset liittyvät toisinaan sen toimintaan – ja toisinaan johonkin aivan toiseen aiheeseen (esimerkiksi lukemiini kirjoihin tai kirjoittamiseen). Täällä annan itselleni luvan rönsyillä!

Ovatko sinun tavoitteesi vuodelle 2025 jo selvillä? Voit halutessasi jakaa ne kommenttikenttään! 

Mikäli tavoitteesi ja toiveesi koskevat kielitaidon kohentamista, kurkaa vuodentakainen kirjoitukseni 10 kielellistä uudenvuodenlupausta. Ne voi aloittaa milloin vain – vaikka huhtikuisena keskiviikkona!