“Kielen oppiminen on kuin….” Niin, mikä – matka, vuoren valloittaminen, puutarhan hoitaminen, talon rakentaminen, urheilusuoritus? Miten itse täydentäisit tuon lauseen? Toisin sanoen, minkä metaforan kautta hahmotat kielen oppimisen? Metaforat ovat enemmän kuin vertauskuvia – ne voi nähdä ihmisen tapana jäsentää maailmaa. Usein tämä jäsentäminen on tiedostamatonta, siksi metaforien pohdiskelu ja näkyväksi tekeminen (vaikka kirjoittamisen tai alun kysymykseen vastaamisen kautta) voi saada aikaan ahaa-elämyksiä, kenties jopa sellaisia, joista voisi saada tukea ja potkua käytännön tekemiseen. Etenkin jos tiedostamaton metafora on kovin negatiivinen, koko asian tarkastelu uudelleen, voi olla erityisen hyödyllistä.

Miltä kielen oppiminen näyttää, jos sitä ajattelee talon rakentamisena? Kurkkaa aiempi blogini, jossa pyörittelin juurikin tuota näkökulmaa. Viime blogissa vertasin kielen oppimista lyhyesti liikunnan harrastamiseen ja tällä kertaa pohdin tätä metaforaa vielä pidemmälle. Voisiko elämäntapamuutosten maailmasta ja termeistä (ravintoon, liikuntaan ja palautumiseen liittyvistä) löytyä keinoja, joilla varmistaa kestävä kielitaito? Toisin sanoen, voisiko elämäntapamuutosmetaforasta olla vieraan kielen harrastajalle konkreettista hyötyä? 

Kielitaidon kehittäminen on kuin elämäntapamuutos – 5 pointtia

1.Dieetti vs. elämäntapamuutos. Dieetit ovat usein tiukkoja rutistuksia, kaiken päälaelleen kääntäviä kuureja, jotka rajautuvat tiettyyn ajanjaksoon. Dieettien huono puoli on, että kun ne ovat ohi ja alkaa taas normaali arki ja normaali syöminen, vanhat ruoka-aineet ja tavat tekevät paluun ja dieetin vaikutus tuloksineen kaikkineen haihtuu. Dieetti voisi olla kielen oppimisen maailmassa vaikkapa kurssi, jolle osallistuu, ja jonka aikana kielitaidon kehittämiseen panostaa täysillä. Se kestäisi aikansa, sitä seuraisi paluu arkeen ja kielen intensiivinen harjoittelu jäisi vähemmälle, kaiken perushälinän alle – ajan kuluessa kielitaito saattaisi ottaa hiukan takapakkia. Elämäntapamuutoksen on nimensä mukaisesti tarkoitus kestää läpi elämän. Siinä lähdetään rakentamaan hyvinvoinnille kestävää pohjaa, omaksutaan uusia tapoja hitaasti, yksi kerrallaan, siten, ettei koko arki mene raiteiltaan, vaan uusiin tapoihin on aikaa tottua. Kielen kehittämiseen siirrettynä tämä ajatustapa tarkoittaisi sitä, että etsitään niitä itselle luontevimpia tapoja ottaa kieltä osaksi omaa elämää.

2.Mitä suuhusi laitat – ravinnon tärkeys. Elämäntapamuutoksessa syömisellä ja ravinnolla on aivan keskeinen rooli. Voidakseen hyvin ja jaksaakseen, kehoa pitää ravita. Ravinnon tulisi olla monipuolista ja laadukasta. Ravinto voisi tämän kielivertauskuvan piirissä olla yhtä kuin kuultu ja luettu kieli – se mitä mieleesi laitat. Jos ravinnon olisi hyvä olla monipuolista – samoin olisi kielen, jota ottaa vastaan. Monipuolisuuden voi nähdä eri tyyppisinä teksteinä ja erilaisina aihepiireinä, mutta myös erityylisinä kirjoituksina ja erilaisina aksentteina. Toisin sanoen monipuolinen kielellinen kattaus uutisia, haikuja, sometekstejä, novelleja, runoja, sarjakuvia, dekkareita, podcasteja, sitcomeja, elokuvia, stand up komiikkaa, vaaliväittelyjä…. 

3. Laihduttaminen vai lihasten hankkiminen? Suhtautuminen laihdutuspuheeseen elää murrosta (ja hyvä niin). Jos ajattelee, kielen oppimista, sen tavoite ei todellakaan ole kuvainnollinen laihtuminen, vaan nimenomaan lihasten kasvattaminen. Kielitaito on omanlaisensa lihas, joka surkastuu, mikäli sitä ei käytä ja säilyäkseen se tarvitsee jatkuvuutta ja säännöllisyyttä. Aivan kuin lihaksia ei hankita ja sitten ne säilyvät hamaan tappiin asti, samoin on kielitaidon laita – se ei mene niin, että jonain päivänä kielitaito on hankittu, ja sitten se vain pysyy. Lihaskuntoa kehitettäessä on lisäksi tärkeää huomioida monipuolisesti eri lihasryhmät, samoin kielitaitoa kehitettäessä on tärkeä huomioida kaikki kielen eri osa-alueet. Voisiko kieliopin harjoitteleminen olla vatsalihastreeniä?

4.Kuntosali. Jos kielitaidon kehittäminen on lihasten kasvattamista, voisiko englannin kurssille tai yksityistunnille meneminen olla kuntosalille menemistä? Toisia motivoi se, että liikuntakerrat on merkitty kalenteriin, niitä varten otetaan ja lähdetään pois kotoa (kaikkien keskeneräisten kotitöiden ja muiden houkutusten ja häiriötekijöiden luota pois), samoin englannin kurssille tai yksityistunnille meneminen, niiden kirjaaminen kalenteriin voi motivoida toisia. Viimeksi jo pohdin, onko englannin tunnilla/kuntosalilla käyminen riittävää, mikäli muun ajan viikosta englannin oppikirja on kurssilaukussa/istuu koneen äärellä töissä, kulkee työmatkat autolla ja viettää illat sohvalla kaukosäätimen kanssa. Hyvä arjen perusvire, aktiivinen liikkuva arki takaa peruskunnon, samoin kielen kanssa olisi hyvä olla jonkinlainen perusvire, kenties vähän jotakin joka päivä tai lähes joka päivä. 

5. Ilmaiset jumppavideot ja personal trainerit. Netti on pullollaan englannin oppimiseen suunnattua materiaalia ja muutenkin – riittää, että avaa television ja siinä se englanti on. Aivan samoin jokaisen meistä kotiovelta avautuu teiden verkosto valmiina ottamaan meidät vastaan lenkkeilijöinä ja netti on pullollaan ilmaisia jumppavideoita. Silti jotkut mielellään menevät ohjatulle tunnille tai palkkaavat PT:n. Jonkun, jolle olla positiivisella tavalla tilivelvollinen, joka tsemppaa eteenpäin ja osaa vinkata kullekin sopivat tavat kehittyä tai ehdottaa jotain aivan uutta. Sama hyöty on englannin kursseissa ja yksityisopettajissa – tsemppi, yksilöidyt vinkit ja positiivinen tilivelvollisuus! 

Mitä asioita elämäntapamuutosmaailmasta kielitaidon kehittämiseen kannattaa siirtää?

Yllä olevien 5 pointin listaa voisi jatkaa miettimällä, onko esimerkiksi englanniksi itsekseen höpöttely sama kuin harjoittelisi jalkapallorankkareita tyhjään maaliin, ja englanniksi keskustelu muiden kanssa sama kuin jalkapallo-ottelun pelaaminen. Tai toteamalla, että se jos on juossut 10km kisassa 10 vuotta sitten, muttei sen jälkeen ole juoksua pahemmin harrastanut, ei ehkä tänään onnistuisi tuota matkaa kylmiltään juoksemaan, on vähän sama kuin että jos kirjoitti englannista 15 vuotta sitten laudaturin, muttei sen jälkeen ole kieltä kehittänyt, ei välttämättä ole enää aivan samassa pisteessä. Tai voisi miettiä, mitä elämäntapamuutokseen olennaisesti kuuluva palautuminen voisi kielen oppimisen maailmassa olla.

Jätetään pohdiskelut kuitenkin tällä kertaa tähän ja todetaan yhteenvetäen, että elämäntapamuutoksessa ja kielitaidon kehittämisessä on paljon yhtäläisyyksiä, ja kielitaidon ajatteleminen elämäntapamuutostermejä hyödyntäen voi auttaa suhtautumaan kielitaidon kehittämiseen ja ylläpitämiseen hedelmällisellä tavalla. Sitoutuminen kielitaidon kehittämiseen samaan tyyliin kuin aktiiviseen elämäntapaan ja sen opetteluun voisi ainakin olla avuksi. Elämäntapamuutoksen tekemisestä voisi poimia kielen harrastamiseen vaikkapa pitkäjänteisyyden, lihaskunnon kehittämisen ja ylläpitämisen tärkeyden, perusvireen luomisen arkeen, säännöllisyyden ja sitoutumisen.