Aion tässä blogipostauksessa keskittyä kirjoittamisen aisapariin – lukemiseen – käymällä läpi 25 vuoden aikana pitämääni listaa luetuista kirjoista. Ensimmäisessä osiossa hiukan taustatietoja ja tarkempia lukuja tuosta listasta. Sitten nostoja unohtumattomimmista kohdalle osuneista kirjoista.

Ken tietää vaikka löytäisit listalta oman seuraavan kirjasi – ja jos joku näistä on jäänyt itselläsikin mieleen, kerro siitä ihmeessä vaikka kommentilla tai viestillä!  

Taustaa

Olen kirjoittanut muistiin lukemieni kirjojen nimet vuodesta 2001 lähtien. Aloitin listan tuolloin, seitsemäntoistakesäisenä, kirjoittamalla ensin muistiin edeltävien vuosien (1998-2000) aikana kirjaston aikuisten puolelta ja kodin kirjahyllystä löydetyt, lainatut ja luetut kirjat. Vuonna 2014 tapa herpaantui useaksi vuodeksi, joten vuosilta 2014-2019 muistissa ovat vain ne kirjat, jotka olen jälkikäteen muistanut, ja jotka siten ovat ainakin tulleet tuolloin luettua. Jokunen listalta saattaa siis puuttua sekä tuolta 1998-2000 ajanjaksolta että noilta viideltä vuodelta.

Tätä kirjoittaessani listalta löytyy 431 kirjan nimet. Se tekee reilu 17 kirjaa per vuosi. Näin tasaista ei lukijaelämä tietenkään ole ollut. Esimerkiksi huippuvuonna 2011 luin 53 kirjaa, sitä edeltävänä vuonna 40 kirjaa ja koronavuonna 2020 33 kirjaa. Oletan tämän kuluvan vuoden luvuksi tulevan 25, sillä yksi kirja minulla on kesken, ja uskon sen saavani loppuun ennen rakettien pauketta.

Listalle ovat päätyneet vain ne kirjat, jotka olen lukenut loppuun asti. Moni kirja on vuosien saatossa jäänyt syystä tai toisesta kesken, jotkut niistä pitkällekin luettuja tai sitten ne on tullut silmäiltyä läpi suurpiirteisemmin.

Mitä listalla nyt sitten tein?

Siirsin koko listan omaksi tiedostokseen ja kävin sen läpi kirja kirjalta. Ne kirjat, joista oli jäänyt mieleen voimakas muistijälki, jätin listalle ja muut poistin. Jäljelle jäi 77 tavalla tai toisella mieleenpainuvaa kirjaa. Muodostin niistä pienempiä ryhmiä joko mieleenpainumisen syyn tai aihepiirin mukaan. 

Seuraavaksi jaan teille kaikkien kirjojen nimet kategorioittain ja teen kustakin kategoriasta muutamia nostoja. Yksi lukukokemus nousi ylitse muiden – siitä hiukan aivan lopuksi. 

Mukaansatempaava tarina

Valitsin jotkut kirjat tälle TOP77 listalle sillä perusteella, että niissä oli mukaansatempaava tarina. Näiden kirjojen pariin halusi palata, palavasti – “jes, illalla pääsee jatkamaan lukemista”, se fiilis. Niitä oli vaikea laskea käsistä. Huomaan, että monet näistä intensiivisistä lukukokemuksista ajoittuivat nuoruusvuosiini. Ainoastaan Suvi Vaarlan Westendin, Suvi Ratisen Hyvän tarjouksen ja John Grishamin Lapsuuden talon olen lukenut aikuisemmalla iällä. 

Mutta tässä siis tämän kategorian kirjat:

1. Jacquelyn Mitchard – Syvä kuin meri
2. Ken Follet – Kolmas kaksonen
3. Louis de Bernieres – Kapteeni Corellin mandoliini
4. Soheir Khashoggi – Kangastus 
5. Donna Leon – Kuolema vieraalla maalla
6. John Grisham – Kammio
7. Dan Brown – Da Vinci koodi
8. Suvi Ratinen – Hyvä tarjous
9. Suvi Vaarla – Westend
10. John Grisham – Lapsuuden talo

En tiedä, minkä tunteen nämä tarinat herättäisivät minussa tänään, mutta kun luin esimerkiksi kirjat 1-6 lukioikäisenä, ne koukuttivat. Erityisesti Ken Follet’n Kolmas kaksonen huuteli kotoa kesken koulupäivän, muistan vieläkin sen malttamattoman tunteen biologian luokassa – kotiin asti pitäisi jaksaa odottaa, että pääsee jatkamaan! Kapteeni Corellin mandoliinista sanottakoon sen verran, että kun elämässä tuli vuosia lukukokemuksen jälkeen kohdalle tilaisuus valita Kreikasta tarkempi lomakohde, kirjan tarina myötävaikutti Kefallonian saareen päätymiseen. Ostin hotellin puodista kirjan englanninkielisen version ja lueskelin sitä rantatuolissa samojen aaltojen liplattaessa sekä taustalla että kirjan sivuilla. 

Pidin tyylistä

11.Sari Vuoristo – Säätiedotuksia merenkulkijoille

12.Joel Haahtela – Hengittämisen taito

13.Tove Jansson – Kesäkirja

14. Riikka Ala-Harja – Maihinnousu

15. Riikka Pulkkinen – Tanssi

Aikuisemmalla iällä huomaan kiinnittäväni itse tarinaa juonenkäänteineen enemmän huomiota tekstin tyyliin ja tunnelmaan, jonka tyyli välittää. Juuri tästä syystä luen mielelläni melkeinpä mitä tahansa Joel Haahtelalta ja valitsinkin juuri Hengittämisen taidon tähän, koska jonkun hänen teoksistaan halusin valita.Yhtä lailla olen nauttinut Adelen lupauksen tai Jaakobin portaiden tai vaikkapa Tähtikirkas, lumivalkea-kirjojen lukemisesta. Riikka Ala-Harjan Maihinnousua lukiessani kiinnitin erityistä huomiota lauseiden rakenteeseen ja muistan tehneeni kirjoitusharjoituksen, jossa yritin viedä tekstiä eteenpäin samanlaisin keinoin. 

Muistan lukutilanteen

16. Jennifer Worth – Hakekaa kätilö!
17. Jennifer Worth – Hakekaa kätilö! 2, Kaupungin varjoissa
18. Jennifer Worth – Hakekaa kätilö! 3, Jäähyväiset nunnille
19. Stephen King – Doloreksen tunnustus 
20. Hissu Kamila – Terveyssisar kinttupoluilla ja pitkospuilla
21. John Grisham – The Rain Maker
22. Stephen King – Unensieppaaja
23. Bill  Bryson – Muistiinpanoja pieneltä saarelta
24. Ben Elton – Dead Famous
25. Antti Tuuri – Talvisota
26.  Eeva Kilpi – Unta vain

Jotkut kirjat eivät olisi sisältönsä vuoksi tulleet välttämättä valituiksi mieleenpainuvimpina, mutta itse lukukokemus, tilanne, ajanjakso on jostain syystä jäänyt mieleen. Esimerkiksi Stephen Kingin Doloreksen tunnustukseen liittyy vahvasti riippumatto puutarhan perillä, hopeapajujen välissä rippileirikesänäni. Ben Eltonin Dead Famous-kirjan luin pari vuotta myöhemmin ja hellittelin välillä kissanpentuja, ne nukkuivat sylissä sivujen kääntyillessä. Stephen Kingin Unensieppaajaa luin joulun välipäivinä – jälleen jonakin lukiovuosista – Dumle-rasian kera peiton alla. Siinä muistossa vahvana se välipäivien kiireettömyys ja joulukuun lopun pimeys. 

The Rain Maker oli ensimmäinen kirja, jonka luin englanniksi ja sen sivuilla on paljon “hei mähän oikeasti ymmärrän!” intoilua. Antti Tuurin Talvisodan luin yhdeltä istumalta eräänä iltana, radio taustalla. Uutisiin kiinnitin niiden tullessa huomiota ja sinä aikana, kun minä luin kirjan, Saksasta raportoitiin panttivankitilanteesta, joka ehti siinä rauetakin. “Siellä pelastettiin ihmisiä ja minä vain luin”. Talvisota yllätti positiivisesti – olin nähnyt elokuvan useamman kerran, joten olin varma, että lukukokemus olisi puiseva, mutta Tuurin kerronta veti mukaansa. Sen olisi periaatteessa voinut laittaa myös tuohon “Pidin tyylistä”-kategoriaan.

Mullistavia itselle

Tämän kategorian kirjat ansaitsevat jokainen lyhyen maininnan, sillä ne ovat tavalla tai toisella vaikuttaneet elämäni kulkuun tai tapaani tarkastella maailmaa.

27. Leila ja Olli Valtonen – Yhdeksänkulmainen peili 
28. Leo Buscaglia – Elä täydesti tätä päivää 
29. J.R.R. Tolkien – The Fellowship of the Ring 
30.  Barack Obama – Dreams from my father 

      31-34. Robert Caro – The Years of Lyndon Johnson 1-4

35. Yuval Noah Harari – Sapiens Ihmisen lyhyt historia
36. Jenni Selosmaa – Kukkaron kuningatar

Leila ja Olli Valtosen Yhdeksänkulmaisen peilin aiheena on enneagrammi ja itsetuntemus. Luin kirjan lukion kakkosluokalla ja tunnistin itseni luovasta, haaveilevasta ja syvällisestä nelostyypistä. On ollut hämmentävää havahtua viime vuosina siihen, että olen sittenkin todennäköisemmin sopeutuva rauhanrakentaja yhdeksikkö.

Leo Buscaglian Elä täydesti tätä päivää oli – jälleen kerran – lukiovuosien lukukokemus. Kun lainasin kirjan (tiskiltä, aikana ennen lainausautomaatteja), kirjastovirkailija mainitsi sen olleen todella hyvä (tätä ei usein tapahtunut, joten odotukset sattumalta valittua kirjaa kohtaan nousivat). Kirja vakuutti minut siitä, että haluan tehdä työkseni jotain, jonka pohjimmainen tarkoitus ei ole rahan tienaaminen ja kallistuin kohti opettamista. 

Tolkienin Taru sormusten herrasta päätyi luettavakseni vahingossa. Olin itse asiassa päättänyt olla lukematta sitä, kiitos kaiken hypetyksen, joka 2000-luvun alussa kirjan ympärillä velloi. Kuuluin tuolloin englanninkieliseen kirjakerhoon ja sieltä lähetettiin minulle kuukauden kirja – The Lord of the Rings-trilogia, jonka luulin peruuttaneeni. Otin tuon merkkinä siitä, että trilogia pitää ehkä sittenkin lukea. En kuitenkaan päässyt ensimmäistä kirjaa pidemmälle (en edelleenkään tiedä, mitä sormukselle tapahtui), sillä tarina vain on sitä lajia, joka ei vain yksinkertaisesti kiinnosta. Tolkienin kieli kuitenkin lumosi ja sai minut päätymään siihen, että englannista tulisi pääaineeni. 

Barack Obaman Dreams from my Father oli lukuvuorossa vuonna 2009. Lueskelin sitä kesätyöpaikallani (olin kirkossa oppaana, työhön sisältyi vierailijoiden välillä paljon tyhjäkäyntiä ja odottelua, johon rauhallinen kirjan lukeminen sopi täydellisesti) ja vaikka Obama kertoo kirjassa ruohonjuuritason aktivismistaan, tapa ja intohimo, jolla hän siitä puhui vakuutti minut osaltani siitä, että minun pitäisi kirjoittaa. 

Robert Caron sarja The Years of Lyndon Johnson – kaikki neljä tähän mennessä julkaistua kirjaa (sarjan viimeistä, viidettä osaa ei ole vielä julkaistu) – ovat kokonaisuutena yksi vaikuttavimmista lukukokemuksistani. Niiden lukeminen ajoittui ensimmäisen äitiyslomani aikoihin ja ne vetivät minut vauvakuplasta takaisin “omaksi itsekseni”. Caron omistautuminen LBJ:n tarinan kertomiselle, tarkkaakin tarkempi tutkimustyö ja tapa solmia tapahtumat yhteen ansaitsevat hatunnoston jos toisenkin. Tyyli kantaa halki satojen sivujen ja kolmannen, senaattivuosista kertovan kirjan reilun tuhannen sivun läpi.

Jenni Selosmaan Kukkaron kuningatar osui käteeni vuonna 2017 ja se oli ensimmäinen talouteen ja oman talouden haltuunottamiseen liittyvä kirja, jonka luin. Aihe oli tuolloin itselleni ajankohtainen ja  kirjan käynnistämän prosessin seuraukset olivat hyvin konkreettisia ja näkyivät taloudellisena tasapainona ja mielenrauhana. 

Hararin Sapiens oli jollain tavalla lähes terapeuttinen teos koronavuosien keskellä. Sen lukeminen tuntui siltä kuin istahtaisi vuoren huipulle katsomaan sivusta ihmiskunnan etenemistä vuosituhansien halki. Istua siinä ja todeta, että näin tässä kävi, näiden tapahtumien kautta olemme päätyneet nykypisteeseen.

Äitiys ja ihmissuhteet

37.  Marjatta Kalliala – Lapsuus hoidossa? 
38. Hanna Parviainen (toim.) – Ei kenenkään äiti
39.  Juha Hakala – Isän kasvatusopas 
40. Juha Hakala – Onnellinen Lapsi 
41. Anu Silfverberg – Äitikortti
42.  Eve Hietamies – Yösyöttö
43. Marianna Stolbow – Erosta eteenpäin
44. Henna Helne – Pojat, Pojat, pojat
45. Marianna Stolbow – Rakastamisen taito
46. Juha T.Hakala – Kasvatus ajan kanssa

Joitain vanhemmuuteen ja lastenkasvatukseen liittyviä kirjoja luin jo ennen kuin lapset olivat omalla kohdallani ajankohtaisia. Marjatta Kallialan Lapsuus hoidossa? sujahtaa tähän kategoriaan. Sitä luin kiinnostuneena – opettajan ja ehkä joskus tulevan äidin näkökulmasta.

Raskausaikana valmistauduin äitiyteen toisaalta Anu Silfverbergin Äitikortin voimin ja toisaalta Eve Hietamiehen Yösyöttöä lukien. Jälkimmäinen kirja ei hirveästi tuolloin naurattanut, sillä en ollut varma selviytyväni vauvan hoidosta yhtään kirjan päähenkilöä paremmin! Kurkunpäätulehduksen hoito-ohjeen opin tämän kirjan sivuilta ja olen pitänyt sen kaikkina näinä vuosina mielessä, takaraivossa. 

Marianna Stolbow’n kaikkia kirjoja sekä Juha T. Hakalan kaikkia kirjoja voin suositella lämpimästi – niistä saa ajattelemisen aihetta aiheeseen kuin aiheeseen.

Raha

47. Seppo Saario – Miten sijoitan pörssiosakkeisiin
48. Pasi Havia, Ville Lappalainen ja Antti Rinta-Loppi -Erilainen ote omaan talouteen
49. Emilia Kullas ja Ninni Myllyoja – Mitä jokaisen kotiäidin (ja muidenkin naisten) tulee tietää sijoittamisesta

Tämän aihepiirin kirjoista nostan jalustalle Seppo Saarion Miten sijoitan pörssiosakkeisiin. Sen luettua oli voittajaolo, sillä aihepiiri oli tuolloin vielä melkoisen uusi ja kirjassa paljon jykevää tietoa ja teknisiä termejä, joiden haltuunottaminen vaati hiukan ponnistelua. 

“minimalismi”

50. Marikka Bergman – Pientä elämää etsimässä 
51. Juha T. Hakala – Pakattu aika 
52.  John Naish – Riittää jo
53.   Kaarina Davis – Rankka kutsumus 
54. Kaarina Davis – Irti oravanpyörästä
55. Tommi Sarlin – Hiljaisuutta etsimässä
56. Jaana-Mirjam Mustavuori – Olemisen talossa 
57. Ajan Brahm – Apri il tuo cuore alla felicità 
58. Erich Fromm – L’arte di vivere 

Laitoin otsikon lainausmerkkeihin, sillä koen minimalismin jonkinlaisena kattoterminä aihepiirille, joka kutkuttaa. Liitän tuohon käsitteeseen mm. seuraavat asiat: kohtuullisuus, turhasta luopuminen, kriittisyys liikaa kulutusta kohtaan, hetkessä eläminen, mindfulness. Olen lukenut siitä mm. yllämainituista kirjoista ja vienyt lukemaani käytäntöön vaihtelevalla menestyksellä! 

Olemisen talossa oli yksi ensimmäisistä tämän aihepiirin kirjoista, ja saatanpa lukea sen joskus vielä uudelleen. Muistan siitä ihanan maaseudun tunnelman, vuodenkierron etenemisen ja hälystä, kiireestä ja melskeestä luopumisen. Ajan Brahmin Apri il tuo cuore alla felicità- kirja sisältää itämaisia opettavaisia tarinoita ja ne olivat niin osuvia, että tuon kirjan olen lukenut kaksi kertaa. 

Ja jälleen, tässäkin kategoriassa: Juha T. Hakala.

kirjoittaminen 

59.  Julia Cameron – Tie luovuuteen 
60.  Stephen King – On Writing
61.  Robert Caro – Working
62.  Natalie Goldberg – Luihin ja ytimiin 
63. Natalie Goldberg – Avoin mieli 
64.  Mika Waltari – Aiotko kirjailijaksi?

Aiemmin mainitsin Robert Caron The Years of Lyndon Johnson-sarjan. Kirjassaan Working Caro kertoo taustoja kirjoitus- ja tutkimusprosessistaan, erittäin mielenkiintoista luettavaa. 

Natalie Goldbergin ja Stephen Kingin kirjoittamisoppaat laajensivat itselleni kirjoittamisen käsitettä, ravistelivat luovan prosessin etenemistä. Erityisen kiehtova oli Kingin kehotus aloittaa kirjoittaminen mielenkiintoisesta kohdasta ja katsoa, mitä tapahtuu. Olin aina luullut, että kirjoittajalla pitää olla heti alussa selvät sävelet ja olin helpottunut ymmärtäessäni, ettei sen suinkaan tarvinnut olla niin.

Mika Waltarin Aiotko kirjailijaksi? sisältää luonnollisesti vanhahkoja neuvoja, mutta onhan se klassikko. Ja kirjoittamisen ydin on ajaton.

Elämäntaito

65. Francesc Mirailles ja Hector Garcia – Ichigo Ichie Hetkessä elämisen taito japanilaisittain
66. Plutarkhos – Mielen tyyneydestä
67. Marcus Aurelius – Itselleni
68. Patrik Borg- Tunne nälkä
69. James Clear – Pura rutiinit atomeiksi
70. Jeff Manion – Unelmoi suuria – ajatus kerrallaan
71. Seneca – Elämän lyhyydestä
72. Sawaki Kodo – Yhtä tyhjän kanssa
73. Joutsenvirta Maria ja Arto O. Salonen – Sivistys vaurautena
74. Juha T.Hakala – Tylsyyden ylistys

Muutama nosto tästäkin kategoriasta: 

Kun luin Sivistys vaurautena– kirjan, muistan miettineeni, että sen sisällöstä pitäisi onnistua viemään jotakin omaan arkeen ja elämään, käytäntöön. Siinä kirja, jonka lukemisen toivoisi näkyvän konkreettisesti teoissa eikä jäävän pelkäksi nimekkeeksi luettujen kirjojen listaan. Ja että eikö lukeminen ole juurikin tätä – kaikki ne tarinat ja kaikki ne tieto näkyvät jollain lailla ajattelussamme ja sitä kautta toiminnassamme, tai ainakin niiden pitäisi. 

Juhana Torkin suomennokset Plutarkhos’in Mielen tyyneydestä ja Senecan Elämän lyhyydestä, sekä Marcus Aureliuksen Itselleni ovat olleet käsittämätöntä luettavaa. Niitä lukiessani olen kokenut vahvasti sen, että tässä sitä on sanoja vuosituhansien takaa, jonkun ihmisen kauan sitten ajattelemia ajatuksia. Mielen tyyneydestä-kirjasta oli pakko oikein kirjoittaa kohtia muistiin. Tässä muutama esimerkki:

–Toimettomuus tai vähäinen tekeminen ei ole yhtä kuin mielenrauha, vaan enemmänkin laiskuutta, velttoutta ja ystävien, perheen ja isänmaan laiminlyömistä (s.39).

–Hyvien tekojen tekemättä jättäminen ei ole yhtään vähäisempi ahdistusten ja rauhattomuuden aiheuttaja kuin se, että tekee jotain sopimatonta (s.40).

–On hyväksi mielenrauhalle, jos ei-toivottujen asioiden sattuessa emme lakkaa näkemästä kaikkea sitä, mikä elämässämme on hyvin ja mukavasti, vaan annamme niiden sekoittua, jolloin huonompi liukenee parempaan. (…) Mieltämme kuitenkin rasitamme tuskallisilla asioilla, suorastaan pakotamme sen pysyttelemään raskaissa aiheissa ja vedämme sen väkisin pois siitä, mikä olisi miellyttävämpää. Miksi siis, hyvä ystävä, vatvot ongelmiasi, maalaat ne silmiesi eteen yhä uudestaan etkä kohdista ajatuksiasi käsillä olevaan hyvään? (s.48).

-(…)he eivät tarjoa itselleen mitään huojennusta ja helpotusta (…) torjuvat myös toisten ihmisten neuvot, joiden avulla heidän onnistuisi tyytyä nykyhetkeen valittamatta, muistella mennyttä kiitollisena ja käydä ilman pelkoa ja epäilyksiä kohti tulevaa, myönteisin ja kirkkain odotuksin (s.75). 

Painavia sanoja nk. ensimmäisen koronakesän keskelle, jolloin kirjan luin. Ja sopivat ne tähänkin aikaan.

Ja lopuksi kirja ylitse muiden. Sen voisi liittää kaikkiin seuraaviin kategorioihin: muistan lukutilanteen, mullistava, tarina piti otteessaan

75.  Väinö Linna – Täällä Pohjantähden alla 1 
76.  Väinö Linna – Täällä Pohjantähden alla 2 
77.  Väinö Linna – Täällä Pohjantähden alla 3 

Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla on ollut itselleni The Lukukokemus, olikin vaikea miettiä, mihin kategoriaan se sijoittaa. Kirja oli nimittäin itselleni mullistava, sillä tunsin, että sen lukiessani käsitykseni vuoden 1918 tapahtumista laajeni, sain niistä paremmin kiinni. Tarina itsessään kantoi läpi trilogian, joten koukuttavaa juonellisuuttakin löytyi. Lisäksi muistan lukutilanteen hyvin – tai lukuaikakauden, sillä ei kolmea kirjaa ihan päivässä tai parissa kahlattu läpi. En todellakaan lukenut kirjaa ”täällä Pohjantähden alla”, sillä asuin sen lukemisen aikaan Italiassa ja kirjan sivuilla viipyily osaltaan lievitti Suomi-ikävää, ja toisaalta se taas lietsoi sitä.  

Kiitos, jos olet jaksanut lukea tänne asti! Tämän tiiviimpään pakettiin en osaa 25 vuotta puristaa!

Mikä on itsellesi ollut unohtumattomin lukukokemus?